Ompas ihanaa pitkästä aikaa kirjoittaa positiiviseen sävyyn äitiydestä ja omasta Ellastaan!
Elämä on muuttunut helpoksi ja ihanaksi. Itkuisuus ja vatsavaivat ovat tipotiessään ja hymylle ei näy loppua! Tätä mä rakastan! Nyt voin hyvin mielin sanoa että on ihanaa olla äiti! 

On kyllä jännä miten lyhyessä ajassa vaivat voi hävitä, muistaakseni meni yksi yö minkä jälkeen ei illalla ollut enään itkuinen lapsi, vaan kaikkea muuta. Tyssäs kun seinään kaikki vaivat. Kyllä me lääkärin määräyksestä kokeiltiin erikoismaitoa apteekin hyllyltä (peptin) mutta se vaan pahensi spuglailuja, viikon kokeilun jälkeen palattiin takasin perus Nan1, eikä mitään ongelmia. Vaihdettiin myös cuplaton disflutan-tippoihin. 

Öisin vielä joutuu heräämään syömään pari kolme kertaa, jota vähän ihmettelen, sillä eilenkin tankkasi maitoa ties kuin paljon ja soseita 3 purkillista, mutta silti se nälkä vaan yllätti yöllä. Äiti kun jo kuvitteli että yö olisi mennyt nukkuessa, mutta ei. 
Heti kun saan rahaa, käyn ostamassa vellituttiksen ja rupean syöttämään vellejä, jospa niillä pysyis nälkä kurissa yölläkin. 

Päivärytmi on suunnilleen tämä:
  • klo 8.30-9.00 herätys
  • syömistä & leikkiä
  • klo 10:30 lepoa
  • levon jälkeen syömistä ja leikkiä pitkälle iltapäivään
  • klo 14 jälk. pidemmät päikkärit 2-3 tuntia
  • iltaan asti touhuilua, leikkiä ja syömistä...
  • klo 20:30 yöunille
  • herää vaihtelevasti 2-4 tunnin välein, syömään!
Onneksi Ella on viikon päästä 5kk ja saa syöttää täyttävämpiä soseita ja vellejä, jospa se tästä. Ei tämä ikuisesti voi kestää...
Eikä mun tartte valittaa kun jaksan kumminkin ihan hyvin, vaikka yöheräilyjä tulee! :)