Tosin aikaahan tässä olisi ollut aloittaa jo monet kerrat kun kuukauden päivät olen ollut sairaslomalla selän vuoksi, mutta eipä ole ollut inspistä moiseen. Nyt kun laskettuun aikaan on vähän reilu kuukaus, tuli yhtäkkinen inspiraatio päästä kirjaamaan tuntemuksiaan ylös näin blogin muodossa.

 

Mitään hääviä pätkää mä en varmaankaan saa aikaseksi, mutta katsotaan mitä pieni mieleni pitää sisällään.

 

Maaginen LA on 18.1.2012 (rukouspäivänä, hehe!)

Tuskinpa moni lapsi on syntynyt juuri laskettuna päivänä. (tosin siskoni on siinä kertaalleen onnistunut) Yleensähän se menee pari viikkoa vielä yli ja syö tulevaa mammaa. Mä olisin NYT jo ihan valmis siihen että pikkuinen tupsahtaisi maailmaan. Lähinnä siksi että kannan tällä hetkellä 20kg:n ylipainoa ja kun olen vielä tälläinen "käppänä" (hurjat 155cm), niin ylimääräinen "reppu" tuossa edessä on jo suhteellisen haittaava tekijä. Ihan kaikessa tekemisessä. (huokaus)

 

Eniten raskaudessa on juuri "ahdistanut" nämä kilot & turvotus, muuten ei olekaan syytä valittaa. Pahoinvointia ei ole ollut päivääkään ja muutenkin olo ollut suht "normaali" koko raskauden ajan (mielialavaihteluita lukuunottamatta, tai oikeastaan sekin on täysin normaalia mun kohdallani). Arvet paukahtivat sitten lopulta mahaankin. Niiltä ei vältytty vaikka kuinka toivoin. Olen raskausarpia täynnä koko ihminen. LÄSKIÄ LÄSKIÄ LÄSKIÄ! (ja nestettä sitäkin enemmän) Toisaalta saan syyttää kyllä itseänikin tästä ylimääräisestä mitä mulle on kertynyt. Herkut on meinaan maistuneet paremmin kuin hyvin ja tottakai ne lihottaa, varsinkin kun olen ollut sairaan laiska liikkumaan. Koira on ainoa kaveri joka on jaksanut lenkille lähteä, ukosta kun ei lenkkikaveria ole saanut. Eli koko raskausajan liikuntani on koostunut pelkistä tylsistä kävelylenkeistä. Selviänköhän synnytyksestä edes hengissä? Kunto on kun 100v. mummolla. Mulle taitaa iskeä paniikki!

 

Tästä suunnilleen lähdettiin:

(viikkoja en muista)

 

 

Alla kuvaa

 

 

Ja tässä kuvaa tämän hetken "repusta"